keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Talosta kodiksi

Blogini päivitystahti on huimaa. *tirskun* 


Siitä huolimatta on ollut ihanaa huomata, miten talo on kuluneiden 2,5 vuoden aikana muuttunut kodiksemme. Elämässä on tapahtunut tänä aikana isojakin muutoksia, mutta talon ja meidän suhde on vain syventynyt. Tämä tuntuu yhtä hyvältä kuin ensimmäistä kertaa katsomassa käydessämme.


Taloa koeajaessamme on käynyt yhä selvemmäksi, millä keinoilla haluamme taloamme muuttaa vielä toimivammaksi ja vastaamaan paremmin toiveitamme. Tämän vuoksi palkkasimme keväällä suunnittelijan, jonka tehtävänä on ollut tuoda omassa päässäni olevat visiot paperille. Nyt ne visiot ovat siinä muodossa, että pääsin esittelemään ne kaupungin rakennusvalvontaan.


Tarkoitus olisi tehdä autotallista yksi makuuhuone lisää ja vaatehuone.






















Mutta kun minä olen kyseessä ei tuo muutos tietenkään tuohon jää. Lisäksi muokataan kylppäriä, sen vieressä tällä hetkellä sijaitsevaa vaatehuonetta ja tietenkin pukuhuonetta. Vanha vaatehuone liitetään kylpyhuoneen yhteyteen ja siitä tehdään toinen wc. Tätä muutosta helpottaa, että vanha vaatehuone on alkuperäisissä suunnitelmissa merkitty wc-tilaksi. Pukuhuoneelle olisi tarkoitus ottaa uudesta kylpyhuoneesta sen verran tilaa, että ulko-oven ja seinän väliin mahtuu hyvin kaapisto, johon sijoitetaan pyykinpesutorni ja muu pyykkihuolto.


Toinen muutoskohde on autopaikoitus. Autot pysäköidään tällä hetkellä tuohon makuuhuoneiden eteen, mikä on mielestäni vaarallinen paikka -- viitaten viime viikolla Heinolasta kantautuneeseen uutiseen tulipalosta. Tuo palo oli lähtenyt todennäköisesti autojen lämmityksestä. Uusi autokatos olisi tarkoitus sijoittaa mahdollisimman etäälle makuuhuoneista, eli talon toiseen päähän, varaston viereen. Autokatoksen sijainnista on jouduttu keskustelemaan sekä suunnittelijan että rakennusvalvonnan ja kaupungininsinöörin kanssa. Ei ole ihan yksinkertaista saada asemakaava-alueella toista liittymää tontille, vaikka miten omassa päässä tuo on se ainoa paikka, mihin kyseisen katoksen voisi sijoittaa (muualla on joko naapurit liian lähellä, ei ole kulkua tai katos olisi vain kertakaikkisen väärässä paikassa).























Ja sitten vielä yksi haave... takka <3 Tuohon se sopisi hyvin... yhden makuuhuoneen (eli työ-/vierashuoneen nurkalle) olohuoneeseen. Takan mallikin olisi jo katsottuna.




Lisäksi luvassa on kattomuodon muutosta sekä lisäeristystä yläpohjaan ja rakennuksen puuverhotuille osille. Eiköhän näissä vähäksi aikaa ole iltapuhdetta?


Nyt käyn lupa-asioiden ja liitteiden kimppuun hankkiakseni näille suunnitelmille rakennusluvan. Valmista olisi tarkoitus saada hitaasti, mutta varmasti.


Miltä tämä teidän mielestänne näyttää?





tiistai 13. joulukuuta 2016

Poutamäelle

Alussa kaikki oli tyhjää... Tai no, melkein. Olihan meillä Poutamäellä seinät, vähän kiintokalusteita ja kodinkoneita. Pahinta oli edessä oleva kolmen viikon hektinen remontti. Parasta oma tilava koti, josta remontilla saisi meille sopivan.

Ennen remontin aloittamista kävimme fiilistelemässä uutta kotiamme ja ottamassa kuvia ennenkuin kaikki muuttuisi. Kuviin tehokkaasti pyrki pikku-I, joka ei ensimmäistä kotiaan tule tuskin koskaan muistamaan. Tästä tulee hänelle "se" koti. <3


keittiö

ruokailu



olohuone


makuuhuone 1 - tuleva "the"bedroom
makuuhuone 2 - tuleva työ-/vierashuone






makuuhuone 3 - lasten huone
pukuhuone
kylpyhuone
eteinen / tuulikaappi

eteinen / tuulikaappi


vaatehuone
wc
eteinen
Taloa ostaessa oli selvää, että ensimmäisenä kaatuu seiniä. Asiasta kyllä keskusteltiin useammankin tahon kanssa -- lähinnä siitä, miten järkevää on lähteä toteuttamaan tällaista urakkaa näin lyhyellä aikataululla. Mutta, jos olen jotain päähäni saanut, se myös tapahtukoon.

Toinen varmasti muuttumisleikkiin päätyvä kotimme osa oli keittiö, jolle toiminnallisuus oli vain haave.

Kolmas, mikä muutettaessa oli varmaa, oli, että lähes kaikki pinnat menevät uusiksi. Katot jäivät ennalleen odottamaan hamaa tulevaisuutta ja tehtävää alaslaskua, johon "hukataan" ilmanvaihtoputkisto.
Myös wc, pukuhuone, kylpyhuone ja sauna jäivät tässä vaiheessa koskemattomiksi.

Ensimmäinen kanto kaskessa - ts. remontin tiellä - oli haluamamme asbestikartoitus, joka söi remonttiaikataulustamme reilun viikon. Tulipa tehtyä ja positiivisena yllätyksenä (?) tuli tieto, että asbestia oli ainoastaan wc:n seinissä olevan "ihanan" retromuovitapetin liimassa.

Näillä lähtötiedoilla remontin kimppuun!








perjantai 11. marraskuuta 2016

Mihin matkalla uuteen kotiin törmättiin?

Ennen kuin päädyimme tähän taloon kävimme katsomassa muutamia taloja. Kaikissa jotain pientä "vikaa" - paikka, hinta, pohja tai vain yleisfiilis. Tai sitten vain ihan liikaa remppaa, johon mieheni J ei suostunut.

Yhtä taloa kävimme katsomassa kolme kertaa ennen kuin meille valkeni, ettei  se talo ollut meitä varten. Talo oli rempattu - melko kattavastikin. Kyseinen talo oli samalta aikakaudelta kuin talo, johon lopulta päädyimme. Talossa oli paljon samoja ominaisuuksia, jotka lopulta päätyivät omistukseemme: yksi kerros, 3 makuuhuonetta, yhtenäinen keittiö-/ruokailu-/olohuonetila, puulämmitteinen sauna, yksi vessa, autotalli, sähkölämmitys, matalaharjainen/tasainen kattorakenne, valesokkeli

Neljä ongelmakohtaa, jotka päätyivät tämän talon kohtaloksi meidän osaltamme, olivat:

1. Valesokkeli         
Sokkeli oli korjattu valesokkelin korjaamiseen tarkoitetuin metallikengin etupihan puolelta, jossa piha kaatoi taloon päin. Korjaus näytettiin tehneen ihan huolella, mutta...
2. Sähkölämmitys
Talon lämmitysjärjestelmä oli vaihdettu vesikiertoisesta patterilämmityksestä suoraan sähkölämmitykseen. Lisäksi välittäjä kertoi, että kyseinen muutos oli tehty, koska patteriverkoston putket olivat vuotaneet talon keskellä.
3. Tontti
Tontti sijaitsi loivassa mäessä vanhalla peltoalueella ja oli aikamoisessa painanteessa. Viimeisen kerran tontilla käydessämme - noin vuosi sitten - oli kohtuullisen kosteaa ja kaikki satanut vesi oli kerääntynyt tontin takapihan nurkkaan. 
Tämä oli viimeinen niitti tälle talolle - hinnan lisäksi. Tontilla oli lisäksi kaupungin  tulvahälytysjärjestelmä. Ei luvannut kauhean hyvää tulevaisuudelle.
4. Mahdollinen homevaurio
Kyseinen talo oli kärsinyt siis elinkaarensa aikana useammista kosteusvaurioista, joita oli korjattu todella paljon. Talossa oli näiden vuoksi käynyt homekoira tekemässä tutkimuksensa. Ensimmäisellä kerralla oli merkannut useamman kohdan, jotka oltiin sitten korjattu remontoitaessa. Jälkimmäisellä kerralla ei enää ollut merkkauksia tullut kuin yhdestä kohdasta - sähkön läpivienti autotalliin. Silti asia jäi mietityttämään...

Mihin päädyimmekään...
Taloa, jonka lopulta päätimme ostaa, kävimme katsomassa samoihin aikoihin ensimmäisen kerran. Vaikka oli tosiaan satanut, ei se näkynyt talomme tontilla oikeastaan mitenkään. Talo oli mäen päällä, rauhallisella alueella ja, vaikka talo oli ollut useamman kuukauden tyhjillään, ei siellä tuntunut sisäilmassa vanhan, kostean talon hajua.

Talon pohja oli hyvä: 3 tilavaa makuuhuonetta, lähes yhtenäiset oleskelutilat, puulämmitteinen sauna pesu- ja pukuhuoneella - pukuhuoneesta käynti takapihalle. Lisäksi autotalli yhden makuuhuoneen vieressä. Tilaa!!! Tuntui heti omalta, vaikka pinnat ei ihan omia mieltymyksiä vastanneetkaan, ja mikä parasta... Talo oli lähes alkuperäisessä kunnossa. Talossa oli tehty käyttövesiremontti - ehkä vähän mielenkiintoisesti -, uusittu lämmitysjärjestelmä vesikiertoisesta öljylämmityksestä vesikiertoiseen varaavaan sähkölämmitykseen ja tehty kylpyhuoneremontti joskus 90-luvulla - sekin ehkä vähän erikoisesti. ;)

Talon 70-lukulaisuus valesokkelilla ja matalalla piiloharjalla ei tässä kohteessa aiheuttanutkaan ahdistusta. Vaikkakin kaikki nettisivut, joita tuohon aikaan lueskeli, kehottivat kiertämään kyseiset ominaisuudet mahdollisimman kaukaa ja olemaan suomatta edes ajatusta kyseiset ominaisuudet omaavan talon hankkimiseksi.
Ennen varsinaista kauppaa teetimme omistajien kanssa yhdessä kuntotarkastuksen, jossa avattiin myös seinärakenteita. Kyseisissä kohdissa ulkoseinillä ei rakennuksessa ollut tippaakaan kosteutta. Korjattaviksi puutteiksi rakennuksessa nousi tuo piiloharjainen kattorakenne ja painovoimainen ilmanvaihto.

Tarjouksen talosta teimme joulukuussa ja vasta aprillipäivänä saimme kaupan saatettua loppuun. Meillä on omakotitalo! <3 Meillä on koti! <3

torstai 27. lokakuuta 2016

Kaikki alkaa halusta

Alussa on halu. Halu saada jotain omaa (tai siis halu saada yhteisomistus pankin kanssa, kun raha ei kasva puissa). Halu saada astianpesukone,  lisää tilaa, oma piha... tai mitä sitä nyt sitten ikinä keksiikin haluavansa.

Olen kotoisin maalta ja ympärilläni on aina ollut tilaa, avaruutta, luontoa huojuvine viljapeltoineen ja auringonlaskuineen. Isot ikkunat, joista katsella vuodenaikojen vaihtumista, haaveilla tulevasta.

Isoimmaksi asiaksi edellisessä kodissamme alkoi muodostua ahtaus - ainakin omasta mielestä. Ihana kotimme kerrostalossa, oma pilvenreunamme, ei vaan enää pystynyt venymään niihin mittoihin, joihin sen olisi mielestäni pitänyt yltää. Tilaa elämiseen ja harrastamiseen. Halusin pojille omat huoneet ja oman pihan, jonne heidät voi tuupata, kun meno yltyy liian hurjaksi.

Näistä haaveista muodostui ajatus omakotitalosta, jossa vähintään 3 makuuhuonetta - mielellään neljä, avoin keittiö/ruokailutila, reilunkokoinen olohuone ja oma sauna. No, ihan tätä ei löytynyt, mutta siitä lisää myöhemmin.